Huom.! YouTubessa nyt myös HD-versio!
Ensimmäinen yhteinen machinima-projektimme oli nimeltään Tuska, joka perustui Edith Södergranin samannimiseen runoon. Halusimme tehdä runoon selkeän tarinan ja toteutimme sen klassisena kolmiodraamana. Nainen, mies, rakkaus… toinen nainen. Tuska hylätyksi tulemisesta, tuska valinnan vaikeudesta, tuska kaiken uuden edessä. Runo on voimakas, mutta emme halunneet tehdä tarinasta silti liian synkkää, vaan korostaa lopun hienoista toiveikkuutta ja tosiasioiden hyväksyntää. Kuoleman vastapainoksi lisäsimme tarinaan myös uuden elämän: hylätty rakastettu on viimeisessä kolmanneksessa raskaana ja jatkaa elämäänsä, todennäköisesti yksin. Myös mies jää yksin, kun toinen nainen purjehtii loppukuvassa kirjaimellisesti kohti uusia rakkauksia. Pateettisuus oli tietoinen valinta, mutta halusimme saada pätkään myös keveyttä ja iloa, jota on sekä ensimmäisessä että viimeisessä kolmanneksessa.
Teimme machinimalle käsikirjoituksen, josta ohessa pätkä (noin 0.59” – 2.02”):
2 TUNNETKO TUSKAN 1
Puolikuva. Jätetty nainen yksin rannalla itkettyneenä. Ilma
harmaa tai hämärtää, alkuilta. Kamera loittonee naisesta.Tunnetko tuskan? Hän on väkevä ja
suuri. Hän on salaa pusertanut
kätensä nyrkkiin.2 TUNNETKO TUSKAN 2
Puolikuva. Uusi pariskunta tanssimassa. Kamera kiertää paria
tanssilattialla.Tunnetko tuskan? Hän hymyää toivon
hymyä itkettynein silmin. Tuska
antaa meille kaiken tarvitsemammme2 KUOLEMAN MAAHAN
Uusi pariskunta rannalla auringon (kelmeän) laskiessa.hän antaa meille avaimet kuoleman
maahan, hän työntää meidät portista
sisään kun epäröimme vielä.2 TUSKA KASTAA
Välikuva palavasta tulesta.Tuska kastaa lapset ja valvoo
äitien keralla ja takoo kaikki
kultaiset vihkisormukset.2 TUSKA HALLITSEE
Uusi pariskunta kaupungilla. Kävelevät käsi kädessä. Ohi
kulkee entinen tyttöystävä, raskaana.Tuska hallitsee kaikkea. Hän
silittää ajattelijan otsaa, hän
kietoo korun himoitun naisen
kaulaan.2 SEISOO OVELLA
Lähikuva miehestä joka katsoo entisen rakastettunsa perään.Hän seisoo ovella miehen tullessa
rakastetun luota.
Jos vertaa käsikirjoitusta valmiiseen, huomaa ettemme noudattaneet käsikirjoitusta aivan pilkulleen, improvisoimme työn edetessä kuvausteknisistä syistä johtuen tai siksi, että yksinkertaisesti keksimme käsikirjoituksesta poikkeavan ratkaisun kuvatessamme. Osa muutoksista syntyi vasta leikkauspöydällä. Voitokas fiilis syntyi siitä, että pystyimme ratkaisemaan kaikki ongelmat ja toteuttamaan tarinan lähes sataprosenttisesti sellaisena kuin halusimme, vaikka liikkuvia osia olikin aika lailla: avattarilla käytetyt animaatiot, miljöön lavastaminen ja sopivien kuvauspaikkojen etsiminen, ääni (runo luettuna taustalla), musiikki. Tarinan rytmitys syntyi luontevasti: se jakaantuu kolmeen osaan jotka runosta erottuvat selvästi ja joita musiikkivalinnat korostavat.
Ennen kuvauksia pohdimme avatarhahmoja aika tavalla ja päätimme lopulta tehdä pääparista melko arkisia. Toisen naisen upeus oli sekin tietoinen ratkaisu – hän on melko tyypillinen Second Life -vamppi, jonka kauneuden oli tarkoituskin korostaa arkisen parin hajoamista. Kuka nainen voisi kilpailla fantasiahahmoa vastaan? Fantasiaelementti näkyy loppupuolella myös siten, että uusi pariskunta on neko-asusteissa, ts. kissaeläimen korvissa ja hännissä, kun he kuhertelevat kultaisella saarella. Vastapainoksi hylätty nainen zoomailee varastossa olevaa vauvansänkyä rikkinäisissä farkuissa ja kulahtaneessa t-paidassa.
Tuskan tekeminen antoi uskoa siihen, että machinima todella taipuu lähes mihin tahansa. Koska Tuskaa tehdessämme emme olleet vielä kovin kokeneita kuvaajia, päätimme unohtaa ylimääräiset kikkailut ja efekteillä leikkimisen ja pitäytyä perinteisessä kerronnassa. Ratkaisu on virtuaaliympäristössä myös valtaisa haaste ja riski, koska liike on helposti kömpelöä ja eleet jäävät väkisinkin niukoiksi – avattaret harvemmin ovat varsinaisia luonnenäyttelijöitä. Kuvakerrontaa pitää yrittää tukea rytmiikalla ja pienillä valinnoilla.
Tuskan tekeminen oli innostavaa ja hauskaa ja opetti huikean määrän asioita. Ensisijaisesti opimme tietysti sen, että yhteistyömme on hedelmällistä ja sujuvaa, mutta myös sen, että kameraa pitää muistaa käyttää monipuolisesti. Jos Tuskasta olisi tehty making of Tuska -pätkä, sen teemabiisi olisi ehdottomasti ollut Beach Boysin I Get Around.
